Vaikuttaako synnytyskulttuuri naisen oman kehon luottamukseen?

"Sua äidit muistavat siunaten,
kun muistavat tuskansa öitä.
He uupuivat jo, mutta lohduttaen
sinä vakaana uskoa täynnä
sait toivon syttymään uudestaan,
ja sydän taas luotti korkeimpaan.
Pian tuskat vaihtuivat riemuhun
ja äitien ilo ol' myöskin sun.
On työsi siunattu,
olet näin ain lohdutuksena kärsiväin,
mutt' paljon voimaa se kuluttaa,
kun yhä antaa ja antaa saa.
Niin monta sataa on hoidokasta,
et lakkaa heitä vain muistamasta.
Käyt köyhään mökkiin ja rikkaan luo
ja suuren ilon se heille tuo.
On toimesi suuri ja puhä
Viel riittäköön voimia yhä!"

- Helmi (Johnsson) Jalkio, Kätilölehti 1926

Ajattelin että on hyvä aloittaa blogi sillä että esittelen ajatuksiani. Yksi mielenkiintoinen ja tärkeä asia on synnytyskulttuuri ja sen muutokset ja vaikuttaako synnytyskulttuurin muutokset naisen oman kehon luottamukseen ja itsetuntemukseen?

Tuo edellä kirjoitettu runo kuvaa mielestäni upeasti kätilön työtä. Sitä kätilön työtä mistä minä unelmoin ja unelmoin edelleen. Runo on kätilölehdestä vuodelta 1926.  Se on sama vuosi jolloin edesmennyt rakas mummuni syntyi. Ajat olivat silloin erilaiset monella tavalla. Kunnankätilöiden toimeen kuului palkan lisäksi, asunto, polttopuut ja öljylamppu. Syntymän fysiologia ei ole muuttunut miksikään 90 vuodessa. Myös kätilön perustyönkuva on samanlainen kuin tuolloin 90 vuotta sitten, vai onko sittenkään? Kuinka paljon kätilön työnkuva onkaan muuttunut ja miksi? Synnyttäjät tunsivat hyvin usein kunnankätilön ja saivat antautua tutuille käsivarsille, toisin on nykypäivänä. En kiellä etteikö vuosikymmenten varrella tulleissa muutoksissa olisi paljon hyvääkin, lapsi- ja äiti kuolleisuus on laskenut hurjasti ja ongelmatilanteisiin pystytään puutumaan ja naisella on oikeus valita millaisen synnytyksen hän haluaa. Olen miettinyt, että annetaanko nykyajan synnyttäjille liikaakin valinnanvaraa ja näin haastetaan luonto, milloin luoto tulee vastaan?!

  Mihin on hävinnyt synnytyksen luonnollisuus, luottamus omaan kehoon ja sisäiseen naiseuden voimaan? En tiedä luottivatko 90 vuotta sitten naiset omaan kehoonsa paremmin kuin nykypäivänä. Toivon, että luottivat ja samalla mietin, että mihin on hävinnyt kehon tunteminen ja omiin vaistoihin luottaminen? Olemmeko antaneet oman sisäisen päätäntävallan muiden käsiin (hoitohenkilökunta), osaavatko koneet paremmin kertoa onko supistus tarpeeksi voimakas ja voimmeko vielä näillä supistuksille pärjätä oman kehon ja omien hormonien voimalla? Onko supistus liian heikko ja tarvitsemmeko oksitosiinia, koska meillä on kiire synnyttä? Kertooko kone nykyään onko synnytys käynnissä vai voisiko nainen nykyäänkin kuunnella omaa kehoa ja sen seurauksena tuntemaan itse, onko synnytys käynnissä vai ei?
  Pahoin pelkään, että jotkut synnyttäjät eivät edes tiedä, että omat hormonimme auttavat meitä koko synnytyksen ajan.  He eivät tiedä, koska heille ei anneta tietoa asiasta. Vaikka tiedekin sen selittää, että naisella on luontainen kyky synnyttää, niin miksi olemme unohtaneet sen? Toivoisin että neuvolassa ja synnytysvalmennuksissa sekä mediassa puhuttaisiin enemmän luonnollisuudusta ja muunmuassa hormonien vaikutuksesta. Näin naiset saisivat tietoa ja sen jälkeen he pystyisivät myös itse ottamaan selvää asiasta ja mahdollisesti löytäisivät jotain uutta sisältään mitä eivät tienneet olevan olemassa, eli se on voima ja luotto itseensä, joo ja ne hormonit ;)

  Vaikka medikalisaatio kasvaa entisestään ja pienet synnytyssairaalat vaihtuvat jättilaitoksiin, on uusi luonnonmukaisempi sukupolvi astunut ulos kaapistaan. Fitness-intoilu on vaihtunut henkiseen hyvinvointiin ja ihmiset ovat taas kiinnostuneet sisäisestä hyvinvoinnista ulkoisen sijaan.
Aktiivinen synnytys yhdistys on perustettu vuonna 1987 mutta vasta lähivuosina asia on levinnyt ja kiinnostus synnytyskulttuurista ja sen paremmasta muutoksesta on kasvanut, toivon että kiinnostus edelleen kasvaa kasvamistaan. Toki taas voimme olla erimieltä siitä mitä on hyvä synnytyskulttuuri, onko se enemmän laitteistoa (ja "turvallisuutta") vai onko se luottamuksen antoa naiselle ja hänen päätöksilleen? Synnytysvalmennukset ovat vähentyneet kunnissa mutta tilalle on tullut mm. kätilöiden järjestämiä valmennuksia jossa otetaan myös luonnollisuus ja henkinen valmistautuminen yhtenä osa-alueena. Yksityisiä kätilöitä on enemmän ja perheillä on liuta doulia joista he voivat valita omanlaisensa <3

  Minunkin silmät synnytyskulttuurille ovat avautuneet vasta valmistumiseni jälkeen ja todellisen muutoksen ajatuksiini sai kolmannen poikani syntymä. Olen iloinen, että naiset ovat taas tulleet tietoisemmiksi siitä, että synnytystä voi ja kannattaa suunnitella. Enkä tarkoita sitä, että kaikkien tarvitsisi synnyttää kotona luomuna veteen kynttilän valossa. Tarkoitan sitä, että naiset ovat tietoisempia siitä että on muitakin keinoja hallita esimerkiksi kipua kuin epiduraali-puudutus. Ja vaikka päättyisikin synnytyksessä epiduraaliin niin olisi tietoinen lääkkeellisten kivunlievitysten haitoista ja siitä että puudutuksesta huolimatta synnytystä voi jatkaa aktiivisena eteenpäin.

 Olen kuullut parikin kertaa, kun raskaana oleva nainen kysyy; "onko oikeasti mahdollista synnyttää ilman epiduraalia nykyään?" Ja toinen , että "mitä, onko epiduraalissa jotain haittavaikutuksia?". Toki toivon, että tulevaisuudessakin lääkkeellinen kivunlievitys on mahdollinen sitä halutessaan, mutta että vaihtoehdoista ja lääkkeelisten kivunlievitysten haitoista puhuttaisiin ja näin synnyttäjä pystyisi tekemään tietoisempia päätöksiä. Kipu kuuluu osana meidän elämään, kipu kuuluu synnyttämiseen ja niin on kuulunut aina, niin kauan kuin olemme olleet olemassa! Nykypäivänä meillä on kipuun vaihtoehto, mitä ei iso- tai isoisoäideillämme ollut. Tehdään siitä vaihtoehdosta järkevä, ei pakollinen <3

 Aktiiviseen ja luonnolliseen synntykseen voi ja mielestäni kannattaakin pyrkiä, niin äidin kuin vauvankin turvallisuuden takia. Usein valmistautuminen tuottaa hedelmää, joskus joudutaan puutumaan normaaliin fysiologiseen syntymään. Valmistautuminen synnytykseen edesauttaa tavoitteiden saavuttamisessa, mikä tavoite ikinä onkaan. Toiset tavoittelevat luomu synnytystä ja toiset sitä, että pystyisi olemaan aktiivinen senkin jälkeen, kun epiduraali on laitettu. Se että nainen tuntee oman kehonsa on avain lukkoon jonka voi saada auki ja kokea uskomattoman matkan.

 Kätilönä ja doulana toivon, että pystyisin olemaan mahdollisimman monen naisen ja hänen perheen tukena, tällä hienolla ja mystisellä ajalla jolloin perhe kasvaa. Haluan antaa naisille ja heidän puolisoilleen aikaa ja tukea heitä juuri niissä asioissa mitkä heille ovat tärkeitä. Tavoittelen samaa kuin he, eli heidän tavoitteidensa ja toiveidensa täyttymistä. Kun saan antaa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen aikaa ja olla läsnä sekä apuna kun he sitä tarvitsevat tunnen olevani oikeassa paikassa. Aika ja perheen oikeus päättää asioista, on suurin syy miksi haluan toimia yksityisenä kätilönä ja doulana. Haluan olla juuri tuollainen kätilö millaiseksi se on runossa kuvattu.

Emmi <3