Tällä viikolla
vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Puhutaan että nyt on naisten aikakausi
ja maapallo huokuu naisenergiaa. Itse ainakin olen tämän huomannut ja aistinut
ihan lähipiiristäni ja ystävistäni. Myös naisille tärkeät asiat on nostettu
tapetilla ja naiset ovat nousseet kertomaan rehellisesti mielipiteensä ja he ovat
nykyään tiedostaneet hyvinvointinsa merkityksen. Ensimmäisenä kun mietin, että
millaista on olla nainen, minulla tulee mieleen upeaa, ihanaa, vaikeaa ja
raskasta.
Sanotaan että naisen mieli on kuin muurahaispesä. Ikinä ei tiedä mikä
naisen mielentila on tunnin päästä, saati mikä se on illalla tai huomenna. Miten
monta kertaa päivässä ja tunnissa mieli voikin liikkua ilosta suruun ja
jännityksestä rohkeuteen. Se tekeekin naisesta olemisesta niin vaikeaa mutta ah
niin ihanaa.
Naiset ovat
mielestäni aika mystisiä otuksia, niin henkisen kuin kehollisenkin mielen
ansiosta. Meillä on keho, joka muuntuu monta kertaa elämän aikana, lapsesta
teiniksi ja siitä naiseksi. Raskaus muuttaa kehoamme ja se saa aina vaan minut
ihmettelemään kuinka upea ja muuntautumiskykyinen naisen keho onkaan. Miten
upean asian, uuden elämän se voikaan saada aikaan. Imetysaika saa aikaan
muutoksia ja se, että nainen pystyy ruokkimaan viattoman vauvan, on elämän
jatkumon yksi ydin asia. Keho muuntuu
myös kuukauden aikana; ovulaatio ja kuukautiset.
Nainen on aina
kaunis kokoon tai ihonväriin katsomatta. Jokaisen naisen pitäisi löytää se
sisäinen kauneus ja ylpeys. Ja se jos mikä näkyy ulospäin ja saa sinut
tuntemaan itsesi vahvaksi. Näiden asioiden löytäminen ei ole helppoa mutta kun
teet töitä, voit löytää tuon mahtavan voiman. Ja kun sen löytää sitä pitää vaalia,
vahtia, hoivata ja pitää yllä koska muuten se katoaa. Itserakkaus ja sisäisen
kauneuden tärkeys on ollut tapetilla jonkin aikaan. Asiasta löytyy kirjoja, blogeja,
kursseja, luentoja, workshoppeja ja elämäntapavalmennusta. Nämä auttavat mutta
tärkeintä on löytää sisältä se sielu ja kuunnella sitä. Sielu auttaa sinua
kulkemaan polkua jossa nainen on hyvä ja hyväksytty juuri sellaisena, kun hän
on. Naisen sielu on kaunis sen yksinkertaisuudessaan <3
Palataan vielä
kuukautisiin, ah niin ”ihaniin” kuukautisiin ja sen ikävään puoleen eli kipuun.
Lievä kipu tai jomottelu kuuluu osana kuukautisia. Sillä on merkitystä,
millaista kipu on kuukautisten aikana?! Kipu ei saisi olla sellaista, että se
haittaa muuta elämää. Itse olen sitä mieltä, että jos kuukautiskipu vaikeuttaa
elämääsi vähääkään tuli asia tutkia. Yksi ja hyvin (liian) yleinen syy on
endometrioosi. Endometrioosi on kohdun limakalvon
pesäkesirottumatauti, jota sairastaa noin 5-10 % hedelmällisessä iässä
olevista naisista eli jopa 120 000 naista. Ensiviikolla vietetään
kansainväistä endometrioosiviikkoa ja siksi haluan nostaa tämän esille.
Endometrioosi
on krooninen sairaus eikä parannuskeinoa ole keksitty. Tilaa voi helpottaa
esimerkiksi hormonien, leikkauksen ja myös ruokavalion avulla. Endometrioosissa
kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle kuten
esimerkiksi munasarjoihin, kohdun tai suolen pinnoille, eli sinne mihin se ei
kuulu. Lyhyesti sanottuna, kun estrogeenitaso nousee (kuukautiset) kudospesäkkeet
paksuntuvat, eikä kudos pääse poistumaan elimistöstä vuotona vaan vuotanut veri
jää elimistöön aiheuttaen kipua ja jatkoseurauksia.
Endometrioosin
oireisiin kuuluu runsaat ja kivuliaat kuukautiset, tärinä- ja yhdyntäkivut,
krooniset kivut ja krooninen väsymys. Tässä kuitenkin vain osa oireista. Pahimmillaan
ihminen on kroonisesti niin kipeä, että hän ei pysty tekemään töitä.
Endometrioosi on myös yksi yleisimmistä lapsettomuuden aiheuttajista.
Itse lukeudun tähän 5-10 % laumaan. Kerron tarinani siksi, että joku saisi tästä apua ja vertaistukea omaan tilanteeseensa ja sen vuoksi, että jokainen joka kärsii kovista kuukautiskivuista ymmärtäisi hakeutua tutkittavaksi. Ensinnäkin haluan kiittää jotain suurempaa tahoa lapsista, joita meille on suotu kolme kappaletta. Onni on ehkä ollut myös siinä, että olemme tehnyt lapset nuorena. Kuukautiseni ovat aina olleet runsaat ja kivuliaat. Sen takia olinkin pitänyt asiaa niin normaalina, enkä ollut ymmärtänyt hakeutua tutkittavaksi. Pärjäsin kuitenkin kipulääkkeiden voimin kouluun ja töihin. Elin ajatuksessa, olen nainen ja minun tulee kestää tämä naisille kuuluva kipu.
Olin
21 vuotta, kun esikoispoikamme syntyi. Raskausaikana lääkäri oli vilautellut
mahdollista endometrioosia, koska sisätutkimuksen yhteydessä hän löysi useita
endometrioosiin viittavia pesäkkeitä. Asia jäi siihen. Synnytyksen jälkeen
kuukautiseni alkoivat lähes heti, nyt kipu oli erilainen ja vuoto vieläkin
runsaampi, hakeuduin yksityiselle lääkärille ja heti seuraavana päivänä erikoissairaanhoitoon
jossa diagnoosi tuli hyvin selkeänä, hoidoksi sain hormonikierukan. Minulle sanottiin,
että mikäli lapsia haluaa ne kannattaa tehdä nuorina. 30 vuotiaana ei kuulemma
enää kannata lapsista haaveilla.
Olin
siis 21 vuotta, pieni vauva sylissä, koulu pahasti kesken ja toive isosta
perheestä suuri. No jatkoimme elämää normaalisti ja toivoen, että tilanne
pysyisi kurissa imetyksen ja hormonihoidon ansiosta. No se pysyikin, vaikka
hormonikierukka ei antanutkaan sellaista vastetta mitä se olisi voinut antaa. Pärjäsin
hyvin kipulääkkeiden voimin. Kuukautisten aikaan laitoin aamuisin kellon
soimaan kaksi tuntia aiemmin koska aamut olivat pahimmat, ensimmäinen tunti
kului lämpöisessä suihkussa ja toinen sohvalla lämpöisen kauratyynyn kanssa.
Onneksi olen aina ollut lähes kivuton kuukautisten ulkopuolella <3
Hormonikierukan poistamisen jälkeen, tilanne paheni. Ja seuranta siirtyi
kätilöopistolta naistenklinikalle. Oli tähystyksiä, magneetti- ja
varjoainekuvauksia. Olin 24 v ja leikkaus tarkoittaisi minun kohdalla avanteen
saantia, koska endometrioosini on luonnetta rektovaginaalinen eli pahimmat pesäkkeet on kohdun takana ja suolen seinämissä. En ollut innoissani, sanoin kestäväni kivut. Raskautta ei kuulunut ja
kivut pahenivat. Lääkärit pelottelivat luonnollisen raskauden mahdollisuudella.
Olin epätoivoinen, vaikka yritystä oli takana vasta puolivuotta. Tuli jälleen
kontrollin aika, jolloin jälleen minulle ehdotettaisiin leikkausta. Vastassa
oli aivan ihana lääkäri, joka piti tilannettani hyvänä, eikä lainkaan niin
pahana mitä muut olivat sanoneet. Hän ultrasi ja näki upean munasolun
kypsymässä. Siitä munasolusta sai alkunsa meidän keskimmäinen poika! Keskimmäisen ollessa vuoden vanha ilmoitti kolmas
poika tulostaa hyvin yllättäen, vaikka toivottu hänkin oli.
Tällä
hetkellä tilanteeni on hyvä, oikeastaan parempi kuin koskaan, vaikka tällä
hetkellä minulla ei ole edes hormonivalmistetta käytössä. Kiitos raskauksien,
pitkien imetysten, terveellisen ruokavalion, vihermehujen mutta ennen kaikkea
sen, että oma henkinen tila on niin hyvällä tasolla.
Uskon
kiinalaisiin siinä, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkee käsikädessä. Näin
se ei toki kaikissa tilanteissa ole. Mutta minun tilanteessa uskon suuresti
siihen, että voin fyysisen vaivani kanssa paremmin, kun henkinen hyvinvointi on
tasapainossa. Koen, että henkinen hyvinvointi on sitä, että on hyvä olla ja on tyytyväinen
elämään, vaikka kaikki ei olisi täydellistä. On aktiivinen, omaa myönteisen
elämänasenteen ja suhtautuu asioihin avoimesti ja kiinnostuneesti. Kestää
huonotkin ajat ja vastoinkäymiset. Luottaa ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena
kun on.
Ensiviikolla tosiaan vietetään endometrioosiviikkoa. Kannustan kaikkia kanssasisaria jakamaan tarinaa. Sinun tarinasi voi auttaa toista naista huomaamaan piilevän endomertioosin ja näin ollen hän pystyy ennaltaehkäistä tilanteen pahenemista ja mahdollista lapsettomuutta. Ollaan rohkeita ja puhutaan enemmän tästä arasta aiheesta <3
Endometrioosista voi lukea lisää osoitteesta: www. endometrioosiyhdistys.fi
Endometrioosista voi lukea lisää osoitteesta: www. endometrioosiyhdistys.fi
Haluan
toivottaa kaikille endometrioosin kanssasisarille upeaa ja antoisaa sekä kivutonta
endometrioosiviikkoa!